Helsingissä on pitkä historia puistoruokailusta. Se on alkanut kesällä 1942 keskellä sotaa. Vuonna 2022 kesäpuistoruokailu täyttää jo kunnioitettavan 80 vuotta. Itse leikkipuistotoiminta on alkanut vuonna 1914. Kesäruokailu on tarkoitettu alle 16 vuotiaille lapsille ja nuorille koulujen kesäloman aikana. Se tarjotaan leikkipuistoissa puolen päivän aikaan. 

Niin muistan omasta lapsuudestani kun kävin leikkipuisto Sepässä Eirassa koulupäivien jälkeen. Siellä me leikittiin, tehtiin hiekkakakkuja, osallistuttiin leikkipuisto-ohjaajien vetämiin kerhoihin ja kesäisin käytiin syömässä kesäruokaa. 
Puutyökerhon muistan niin hyvin. Pidin puutöistä. Tein leikkipuiston puutyökerhossa tein kukkaruukkutelineen, pienen seinähyllykön ja naulakon. Ne ovat minulla olleet tähän päivään asti käytössä, viimeiset 10 vuotta mökillä tuvassa ruokailunurkkauksessa. 

Kesäisin kävin syömässä kesäruokaa, joka oli joko keittoa tai pataruokaa. Ennen ruokailua leikkipuisto-ohjaajat laulattivat ruokalauluja. Ne ovat jääneet muistiin. Laulujen jälkeen he toivottivat hyvää ruokahalua, jonka jälkeen lapset ja nuoret saivat mennä jonoon hakemaan omaan kotoa tuotuun muoviselle lautaselle ruokaa. Lautasen kanssa taiteiltiin nurmikolle istumaan ja syömään. Kotoa tuotiin myös vesijuomapullo tai juomamuki, johon saatiin vettä juotavaksi. Tykkäsin leikkipuisto-ohjaajista. Voi niitä aikoja ! 

Omien vanhempien lasteni kanssa kävin kesäisin leikkipuisto Ruoholahdessa ja leikkipuisto Tapulissa syömässä kesäpuistoruokaa 1990- ja 2000 -lukujen vaihteessa . Samat menot ja meiningit oli silloinkin kuin omassa lapsuudessani. Leikkipuisto-ohjaajat laulattivat ennen ruoanjakoa. Sitten lautasten kanssa menimme jonoon hakemaan ruokaa sekä nurmikolle istumaan. 
Kuopuksen kanssa taidettiin käydä ehkä jokusen kerran kesäpuistoruokailussa, mutta harmillisesti ei niin ahkeraan kuin vanhempien lasteni kanssa. Paritaloyhtiössämme oli paljon lapsia, jotka viihtyivät taloyhtiömme pihalla leikkien ja pelaten kaikenlaista. Välillä malttoivat mennä koteihinsa syömään ja sitten jatkoivat leikkimistä. Kouluikäisenä saattoivat mennä luokka- ja koulukaveriporukalla itsenäisesti leikkipuisto Nurkalla syömässä kesäpuistoruokaa. 

Kesällä 2020 sain kokea toisenlaisen kesäpuistoruokailun. Tällä kertaa leikkipuisto-ohjaajana. Pääsin jakamaan kesäruokaa lapsille sekä nuorille. Mutta mikä oli muuttunut lapsuudestani sekä lapsieni kesäruokailusta ?
Korona iski vuonna 2020, joten kesäpuistoruokailuissa otettiin käyttöön varotoimet. Ei laulettu ennen ruoanjakoa, ruoka jaettiin kertakäyttölautasiin, jonoissa oli turvavälit, lapsiperheet istuivat nurmikoilla turvavälein. Turvallisuus edellä ! 

Kesäpuistoruokailu tulee säilyttää tulevaisuudessakin. Se on iso apu lapsiperheille olivat vanhemmat töissä tai kotona. Lapsilla ja nuorilla on lähes 10 viikon kesälomat kouluista versus vanhempien kesälomat, jotka ovat maksimissaan 4 viikkoa lomalla. Samalla lapsi ja nuori tapaa kesäisin koulu- ja leikkikavereitaan sekä saa ulkoilua ja liikuntaa. 

Esteettömyys ei ole vain fyysistä esteettömyyttä. Se on myös digiesteettömyyttä. Palveluiden tulee olla esteettömiä ja saavutettavia niin, että myös heikkonäköiset, vammaiset henkilöt (mm. kehitysvammaiset, näkö- ja kuulovammaiset) sekä ikäihmiset voivat käyttää niin lähi- kuin digipalveluita. 

Mikä on esteettömyys ?
Taas on viime aikoina Helsingissä potkulaudat puhututtanut ja kuinka niitä lojuu pitkin poikin. Kun niitä jätetään pitkin katuja niin ne ovat esteitä lastenvaunuilla ja rollaattoreilla liikkuville sekä apuvälineitä käyttäville (pyörätuoli, invamopo jne.) sekä näkövammaisille ja valkoista keppiä käyttäville. 
Kaupungin suunnitellessa katuja, teitä, yleisiä puistoalueita, taloja ja kaikkea muuta on esteettömyys huomioitava. Rakennusvalvonnan tulee toimia, jotta esteettömyydestä ei säästetä. Jälkeenpäin korjaus maksaa monin kerroin enemmän.
Suojatien kohdalla kadun reunakivet tulee olla madallettuja, jotta lastenvaunuilla, rollaattoreilla ja apuvälineillä liikkuvilla on helppo päästä suojatieltä kadulle. 
Julkisiin liikennevälineisiin on päästävä esteettömästi. Ratkaisuna on bussien ja ratikoiden pysäkkilaitureiden olevan korotettuja ja julkisissa liikennevälineissä tulee olla ramppi, jonka voi ottaa helposti esille. Kuljettajan on tulee auttaa. 

Mitä on saavutettavuus ?
EU-saavutettavuusdirektiivi astui voimaan keväällä 2019.
Saavutettavuus on, että verkkosivut ja mobiilisovellukset sekä niiden sisällöt ovat kaikkien käytettävissä digiesteettömästi.  
Digiesteettömyys on sitä, että kaupungin nettisivut ovat selkokielisiä ja selkeäkielisiä, näkövammaisia ajatellen tieto ja pdf-esitykset ovat lukuohjelmilla luettavissa sekä värimaailma ja värikontrastit ovat sopivia, kaupungin suorat infotilaisuudet ja muut suorat lähetykset ovat viitottuja ja/tai tekstitettyjä.

Kaupungissa liikkuminen on kaikkien oikeus, myös vammaisilla henkilöillä. Tiedon tulee olla saavutettavia kaikille, myös vammaisille henkilöille. 

Oppivelvollisuuden pidennys ja maksuton toinen aste alkaa syksyllä 2021. Se edistää ja mahdollistaa paremmin työelämään pääsyyn. Tulevaisuutemme on nuorissamme. 

Parhaillaan on meneillään haut jatko-opinnoille. Peruskoulun yläasteen opinto-ohjaajien avustuksella ja neuvoilla 9.luokkalaiset hakevat lukioihin, ammattikouluihin ja muihin jatko-opintoihin. Tämä oikeus on myös erityistuen tarvitsevilla ja vammaisilla yläastelaisilla. Onko heille tarpeeksi jatko-opintopaikkoja ? Onko opinto-ohjaajille tiedotettu mitä mahdollisuuksia erityistuen tarvitsevilla ja vammaisilla 9.luokkalaisilla on ? Toivottavasti.

Heille on TELMA:a, VALMA:a, nivelvaiheen opintoja ja muitakin vaihtoehtoja. Kuka opastaa 9.luokkalaisiamme ja käy heidän kanssaan tutustumassa näihin opintoihin ? Monet erityistuen tarvitsevat ja vammaiset 9.luokkalaiset eivät yksin pysty etsimään tietoa netistä ja käymään tutustumassa jatko-opintojen tarjoajien avoimien ovien päivillä. Tässä kohtaa tarvitaan niin
opinto-ohjaajia kuin myös meitä vanhempia, joita on myös neuvottava ja tiedotettava nuoremme mahdollisuuksista. Yhteistyö on ehdoton ! 

Toinen aste tulee olemaan maksuton, joka tarkoittaa sitä että opiskelija ei maksa opetuksesta, päivittäisestä ruokailusta (kuten nykyisinkin), opetuksessa tarvittavista oppikirjoista ja muista materiaaleista eikä työvälineistä, -asuista ja -aineista. Maksuttomuuteen kuuluu myös ylioppilastutkinnon suorittamiseksi edellytettävät 5 koetta - myös hylättyjen uusiminen ovat maksuttomia. Vähintään 7 kilometrin pituiset koulumatkat olisivat maksuttomia toisella asteella.

Maksuttomuuden ulkopuolelle jäisivät erityisvälineet, mm soittimet ja urheiluvälineet. Nämä kustannukset opiskelija ja hänen perheensä maksaisivat. 
Maksuttomuus koskisi sen kalenterivuoden loppuun asti, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Sitä voidaan pidentää perustelluista syistä, esim. sairauden ja nivelvaiheen koulutuksen johdosta. Entä erityistuen tarvitsemisen ja vammaisuuden vuoksi ?

Entä kun opiskelija on erityistuen tarvitseva ja vammainen opiskelija. Saako hän apuvälineet maksuttomasti niin että kustannuksen maksavat koulutuksen tarjoaja yhdessä sosiaalitoimen kanssa ? Tälläisia apuvälineitä ovat mm. selkokieliset oppikirjat, näkövammaisille suurennusohjelmat ja muut tarvittavat välineet, kuulovammaisia ajatellen tulee olla induktiosilmukat jne. Esteettömyys tulee olla kunnossa niin luokkahuoneessa kuin koko koulun tiloissa niin että apuvälineitä käyttävät pääsevät kulkemaan itsenäisesti. Digiesteettömyys on oltava myös kunnossa. Saavutettavuus pitää myös muistaa. 

Onko resurssit kunnossa ? Varhaiskasvatuksessa on erityisavustajia. Peruskouluissa on koulunkäynninohjaajia. Onko toisella asteella varauduttu että erityistuen tarvitsevilla ja vammaisilla opiskelijoilla on luokkakohtainen tai henkilökohtainen opiskelijaohjaaja (keksin itse tuon nimikkeen, saapa nähdä mikä tulee olemaan virallinen nimike), joka auttaa opiskelijaa ? 

Entä koulumatkat kuten peruskouluissa ? Hoitaako koulutuksen tarjoaja koulukyydit erityistuen tarvitseville ja vammaisille opiskelijoille ?

Oppilashuollossa tulee olla osaamista toimia erityistuen tarvitsevien ja vammaisen opiskelijan kanssa. KIVA KOULU- ja VERSO- ohjelmat on olemassa, mutta selkokielellä ne on käytävä ko. opiskelijoiden kanssa.
Moniammatillinen yhteistyö koulutuksen tarjoajien ja sosiaalitoimen vammaispalvelun kesken tulee toimia saumattomasti. Vanhempia tulee osallistuttaa, jotka tuntevat nuorensa parhaiten. Kaikki erityistuen tarvitsevat ja vammaiset opiskelijat eivät osaa ja kykene päättämään omista asioistaan.  

Tsemppiä jatko-opintojen hakuun kaikille 9.luokkalaisille !

Viime aikoina on lasten ja nuorten hyvinvointi sekä mielenterveys noussut puheenaiheeksi . 

Onko sinun kaupunginosassasi kaupungin oma tai kolmannen sektorin tarjoajan nuorisotoimintaa ? Miten edistettäisiin lasten ja nuorten hyvinvointia sekä mielenterveyttä ?

Lapsilla ja nuorilla tulee olla paikka missä viettää iltapäivät ystävien, kavereiden ja turvallisten aikuisten kanssa. 1.-2. luokkalaiset viettävät iltapäivisin IP-kerhossa leikkipuistoissa tai kouluissa sekä 3.luokasta alkaen he ovat nuorisotalojen asiakkaita. 

Jokainen kaupunginosa on omanlaisensa ja niissä asuu erilaisia nuoria. Vaikka lapset ja nuoret liikkuvat niin heille on hyvä tarjota omasta kaupunginosan nuorisotalosta turvallinen iltapäivä ja vapaa-ajan viettopaikka. Siellä he voivat tutustua oman alueensa ikätovereihin. Monesti nuorisotaloissa käy joko samasta koulusta tai lähikoulusta luokka- tai rinnakkaisluokkakaverit.

Nuoriso-ohjaajat ovat ammattitaitoisia, joille lapset ja nuoret voivat kertoa ilot sekä surut, joita ei välttämättä aina kerrota / haluta kertoa vanhemmilleen. Nuorisotaloissa kuunnellaan lapsia ja nuoria sekä tuetaan heitä niin kasvukehityksessä kuin elämässä muutenkin. Nuoriso-ohjaajat pitävät myös tietovalistustakin. Ainakin täällä lähinuorisotalossa on nuoriso-ohjaajat käyneet kertomassa lähikouluissamme mm. huumeista ja muustakin sekä kutsuneet luokittain oppilaita tutustumaan nuorisotaloon, joissa on erilaista toimintaa. Alkuiltapäivästä yleensä nuorisotaloissa viettävät 3.-6. luokkalaiset ja myöhemmin iltapäivisin yläasteikäiset nuoret. 
Mahdollisiin kiusaamisiin voitaisiin puuttua heti nuoriso-ohjaajien toimesta kun kaupunginosissa olisi omat nuorisotalot. Mielenterveyshäiriöt huomattaisiin nuoriso-ohjaajienkin toimesta kun lapsilla ja nuorilla on tuttu ja turvallinen nuoriso-ohjaaja turvanaan. Vanhemmilla on myös vastuu lapsestaan ja nuorestaan, joten yhteistyö tulee toimia vanhempien ja nuoriso-ohjaajien välillä.

Kaupunginosien nuorisotaloissa tulee olla osaamista toimia myös erityistuen tarvitsevien ja vammaisten lasten sekä nuorten kanssa. Näin hekin tutustuisivat oman alueensa nuoriin sekä toisinpäin. 
Nuorisotalo Hapessa on tai oli 15-29 vuotiaille vammaisille nuorille Sankarit toimintaa https://lauttasaari.munstadi.fi/sankarit/, jonne useat menevät vammaispalvelun vapaa-ajan matkapalvelun taksikyydillä. Nyt Sankarit toiminta on siirtynyt Lauttasaareen. Toimintaa on joka maanantai ja joka toinen perjantai (parittomat viikot) klo 17.30-20.30. He tarvitsevat muinakin päivinä nuorille suunnattua toimintaa lähellä kotia. 

Nuorisotaloja tulee olla myös Länsi-, Pohjois-, Koillis- sekä Itä-Helsingin kaupunginosissa. 

Pidetään lapsistamme ja nuoristamme huolta. 

Haaveilu on sallittua. Unelmia saa olla. Lapsesta alkaen. 

Ala-asteikäisenä unelma-ammattini oli tulla leikkipuisto-ohjaajaksi. Myöhemmin haaveeni ja unelmani muuttui 8.luokalla kun eteen tuli
TET-harjoittelujaksot. Jostain syystä ravintola-ala alkoi kiinnostamaan ja hain rinnakkaisluokkakaverini kanssa Hotelli Intercontinentaliin
TET-harjoitteluun. 
Siellä saimme tutustua mm. huonesiivoukseen, huonepalveluun, kattamaan ruokapöytiä ja hotellin omaan pesulaan. 
Peruskoulun viimeisellä luokalla hain ravintola-alan yleisjaksolle ammattikouluun. Yleisjakson jälkeen olin työelämässä jokusen vuoden, jonka jälkeen hakeuduin tarjoilija linjalle Espoon hotelli- ja ravintolaoppilaitokseen. Sieltä valmistuin keväällä 1993. 

Elämä ei mennytkään kuin ajattelin vaan kesken opintojen odotin esikoistani. Esikoinen syntyi loppuvuodesta 1993 ja silloin selvisi hänen kehitysvammaisuus. Keskimmäinen syntyi reilun vuoden päästä ja nuorin 2002. Ravintola-alan haaveet jäivät taka-alalle. Päivääkään en vaihtaisi pois ! 

Kehitysvammaisen lapsen äitinä ja omaishoitajana huomasin että vammaisten henkilöiden ja omaishoitajien asioihin olisi tarvetta vaikuttaa. Kun kuopuskin kasvoi ja isommat lapset lähenivät täysikäisyyden ikää niin päätin lähteä politiikkaan mukaan. Politiikka on pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä vaativaa. Oikeaa Leijonanemon periksiantamattomuutta. 

Olen kahtena valtuustokautena päässyt vaikuttamaan Helsingin vammaisneuvostossa, joka vaikuttaa hallintokuntiin katsomatta läpileikkaavasti niin esteettömyyteen ja saavutettavuuteen kuin myös varhaiskasvatus-koulutus-, kaupunkiympäristö-, sote- ja kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan toimintoihin. 

Nyt 10 vuotta politiikassa olleena haaveeni on saada jatkaa tärkeisiin asioihin vaikuttamiseen laajemminkin. Unelmani on päästä valtuutetuksi.  

Asun Koillis-Helsingissä, jossa on toista kymmentä kaupunginosaa. Olen asunut lähes puolet elämästäni kolmessa Koillis-Helsingin kaupunginosassa. Malmi on Koillis-Helsingin keskus. 

Huolestuneena olen seurannut kuinka suurpiirimme lähiökaupunginosien kauppakeskukset ovat jääneet kehityksessä jälkeen. Monessa niissä on 1 päivittäisruokakauppa ja useita anniskelupaikkoja. Malmin junaradan molemmin puolin on isot kauppakeskukset, joita yhdistää junaratojen yli menevä "putki". Sillan keskivaiheelta pääsee junalaitureille. 

Erinäisiä suunnitelmia on nähty ja kuultu viimeisten kymmenen vuoden aikana. Hiljaa hyvä tulee vai tuleeko, hmmmm........ Mikä lääkkeeksi ?

Eriarvoistumista on torjuttava ja saatava vähenemään, jotta kaikilla asukkailla olisi hyvä ja yhdenvertaista asua valitsemassaan kaupunginosassa.
Kaupungin budjetista tulee varata riittävästi rahaa seitsemän suurpiirin eri kaupunginosien kauppakeskuksien kehittämiseen.
Unohtamatta Koillis-Helsinkiä.

Lähiökauppakeskukset tulee olla turvallisia, saavutettava, esteettömiä. 

Vietin itse päiväkoti Onnelassa Eirassa lapsuusvuoteni, joka on Pohjoismaiden vanhin päiväkoti. Tietojeni mukaan se on perustettu vuonna 1550. Niin ihania muistoja, jossa oli ihania opettajia ja hoitajia. 

Viime päivinä on keskusteltu varhaiskasvatuksen laadusta ja henkilökunnan resursseista. Helsingissä on henkilöstövajausta niin varhaiskasvatuksen opettajista kuin myös lastenhoitajista. Jopa useita satoja henkilöitä. 

Monet lapsiperheet ovat tuoneet esille omia kokemuksiaan lapsensa kautta: mm. henkilökuntaa ei ole riittävästi, ryhmäkoot ovat isoja ja että varhaiskasvatuksen päivät ovat "selviytymistä" päivästä toiseen. Päivähoitopaikkaa ei välttämättä saa kun vanhempi palaa töihin tai saattaa saada ihan toiselta puolelta kaupunkia, joka ei ole edes lähellä vanhemman työpaikkaa. Näin ollen lapsen varhaiskasvatukseen viemiseen voi mennä jopa tuntikin kun perheessä ei ole autoa käytössä, jolloin lapsen varhaiskasvatuksen päivät pitkittyvät kohtuuttoman pitkäksi. 

Työntekijät uupuvat ja lapsetkin väsyvät suurissa ryhmissä. Melu, suuri lapsiryhmä ja kiire ovat niin työntekijöille kuin lapsille kuormittavia kokemuksia. Etenkin erityistä tukea tarvitseville ja vammaisille lapsille, joille päivittäinen toistuva struktuuri eli rakenne = päivänkulku on tärkeitä asioita. 

Lapsen oikeus on laadukkaaseen ja turvalliseen varhaiskasvatukseen. Mikä siis lääkkeeksi. 

Varhaiskasvatuksen päiväkoteja tulee olla riittävästi jokaisessa Helsingin kaupunginosissa ja/tai seitsemässä suurpiireissä, pienet ryhmäkoot, hyvät esteettömät ja saavutettavat tilat. Varhaiskasvatuksen opettajia, lastenhoitajia, päiväkotiapulaisia, erityisavustajia, kiertäviä erityisvarhaiskasvatuksen opettajia ja resurssierityisvarhaiskasvatuksen opettajia tulee olla resurssoituna riittävästi suhteessa lapsiin. Myös erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten mukaan. 

Nyt sijoitetut eurot tuovat tulevaisuudessa moninkertaiset säästöt kun lapset saavat mielekästä ja laadukasta varhaiskasvatusta, joka edesauttaa koulussa ja opinnoissa sekä sitä kautta työssä. 

Leikki on lapsen työtä

Muistan kuinka itse päiväkoti-ikäisenä ja koululaisena viihdyin läheisessä leikkipuistossa kesät ja talvet. Päiväkotivuosina ulkoilimme ryhmäni kanssa leikkipuistossa ja kouluikäisenä menimme koulukavereiden kanssa koulupäivän jälkeen leikkimään leikkipuistoon.

Leikkipuistossa sain leikkiä kavereideni kanssa ja ohjaajat olivat aivan ihania. Heiltä sai aina apua kun sitä tarvittiin. Viereisellä urheilukentällä pelasimme kouluikäisenä kesäisin mm. pesistä ja muita kesälajeja sekä talvisin luistelimme.

Päiväkotimuistoni ovat myös positiiviset. Päiväkodissa sain leikkiä ikäisteni kavereideni kanssa. Siellä askarreltiin, leikittiin, ulkoiltiin, syötiin lämmin lounas ja levättiin. Lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat olivat ihania.

Omien lasteni kanssa olen jatkanut leikkipuistossa käymistä ja heidän päiväkotivuosista on vain positiivisia muistoja. He ovat saaneet leikkiä ja olla kavereidensa kanssa turvallisten aikuisten hoidossa.

Varhaiskasvatuksen päiväkoteja ja leikkipuistoja tulee olla jokaisessa kaupunginosassa, jotta lapset saavat leikkiä lähellä kotiaan ja tutustua kotinsa lähellä oleviin ikäisiin lapsiin.

Pidetään huolta että tulevaisuudessakin lapsemme saavat viettää turvallista lapsuutta ja nuoruutta.

Olen ilmoittautunut Anna ääni lapselle -kuntavaalikampanjaan, jossa olen ollut mukana aiemmissakin vaaleissa. 

Maanantaina 4.1.2021 allekirjoitin SDP:n ehdokkaan suostumus ja sitoumus -lomakkeen.

Lähdin politiikkaan 10 vuotta sitten kun minua pyydettiin Puistolan Sos.-dem. Työväenyhdistyksen puheenjohtajaksi. Muutaman päivän mietinnän jälkeen liityin SDP:hen ja tein päätöksen lähteä puheenjohtajaehdokkaaksi puolueosaston syyskokoukseen. Syyskokouksessa 2011 tulin valituksi puheenjohtajaksi.

Vuoden 2011 lopulla oli jo presidenttivaalikampanjointi käynnissä. SDP:n ehdokkaana oli Paavo Lipponen. Muistan kuinka innostunut olin ja heti lähdettiin joukkueena suunnittelemaan presidentti -vaalikampanjointia osastomme toiminta-alueella. SDP Helsingin telttaa pystytimme monet kerrat, säässä kuin säässä.

Seuraavat vaalit olivat kuntavaalit 2012, jossa olin elämäni ensimmäistä kertaa ehdolla. Sain luottamuspaikan vammaisneuvostosta, joka oli minulla sillä kertaa tähtäimenä. Erityistuen tarvitsevien ja vammaisten henkilöiden asioihin vaikuttaminen oli ja on edelleen vammaisen lapsen äitinä lähellä sydäntäni.

Vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen sain jatkaa vammaisneuvostossa. Tulin valituksi myös vammaisneuvoston työvaliokuntaan.
Samana vuonna oli SDP puoluekokous. Puoluekokouksen jälkeen SDP haki työryhmiin jäseniä. Tulin valituksi puolueen liikuntapolittiiseen sekä vammaispoliittiseen työryhmään. Molemmissa olin aktiivinen ja pääsin vaikuttamaan eduskuntavaali 2019 ja hallitusneuvottelu -ohjelmiin.

Olen kolmannen kerran ehdolla kuntavaaleissa ja tavoite on päästä valtuustoon. Vammaisneuvostossa olen 8 vuoden aikana tutustunut kaupungin toimintaan yli hallintokuntien ja nykyisiin toimialoihin sekä ollut mukana kirjoittamassa lausuntoja ja kannanottoja.

 Haluan vaikuttaa mm. lapsiperheiden asioihin, omaishoitajien arvostuksen nostamiseen, liikunta-ja kulttuuripalveluihin, esteettömyyteen ja saavutettavuuteen.

Tule mukaan tukitiimiini

Henk.kohtaisen avustajan työolosuhteet tulee olla kunnossa ja turvalliset. Kuten missä tahansa työssä.

Mietin vaan sitä että onko kaikilla vammaisilla mahdollisuus valita / saada sellainen asunto että hänellä itselläänkin on turvallista asua hänelle sopivassa asunnossa Monesti heillä on pienet asunnot, jossa säilyttävät lisäksi apuvälineitään. Tila pienenee entisestään.

Kehitysvammaisen äitinä & JHL:läisenä olen monissa seminaareissa sekä tapaamisissa (JHL:ssäkin) ottanut esille ettei kaikki vammaiset henkilöt pysty / kykene / osaa toimia työnantajina: esim. kehitysvammaiset, joilla ei ole osaamista eikä ymmärtämistä rahanarvosta tai miten pankki- ja virka-asioita hoidetaan.

Helsinki, Pääkaupunki.
Tänne kaikki haluaa muuttaa kun täällä on töitä, toteaa monet.

Huolestuttavia lukuja kaiken ikäisten kohdalla, johon on varmasti vaikuttanut korona -virus, joka ei poistu keskuudestamme vähään aikaan. Johan se on mm. Englannissa muuntautunut.

Työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys ja lomautukset heijastuvat henkilön taloudellisiin haasteisiin. Niin yksinasuvien, nuorten, lapsiperheiden kuin myös ikäihmisten.

Pitkäaikaistyöttömistä maksetaan "sakkoja" valtiolle tuhansia euroja. Niillä rahoilla tulee tukea työtöntä kuntalaista yksilöidysti ja saada heidät työhön tai ohjata oikealle tukimuodolle.

Taloudelliset haasteet heijastuvat sosiaalisiin ja terveydellisiin haasteisiin. Varsinkin jos työttömyys jatkuu ja jatkuu, jolloin siirrytään pitkäaikaistyöttömäksi.

Nykypäivänä työnkuva on monella alalla muuttunut digiloikan myötä. Työntekijällä saattaa digitaidot olla heikot. Tarvittaisiin enemmän digikoulutusta, joka tulee olla koulutettavalle sopiva. Selkeä ja kädestä pitäen opastaen.

Osa työpaikoista häviää mm. digitalisaation vuoksi. Silloin tarvitaan uudelleenkoulutusta, johon on saatava riittävä tuki. Lapsiperheillä ruuhkavuosina on asumiskulujen lisäksi varhaiskasvatushoidon maksuja, harrastusmaksuja yms.

"" Työttömien määrä on kasvanut maalis-lokakuun aikana suurista kaupungeista eniten Helsingissä 16 880 henkilöllä.

Lomautettujen määrä on kasvanut maalis-lokakuun aikana eniten Helsingissä, 8 950 henkilöllä.

Alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on kasvanut maalis-lokakuun aikana eniten Helsingissä 2 163 henkilöllä.

Pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut maalis-lokakuun aikana eniten Helsingissä, 3221 henkilöllä. ""